Aloitus > Kainuu

Kainuu

Yhdeksän kunnan Kainuussa asuu lähes Belgian kokoisella alueella noin
84 000 asukasta. Kainuu sijaitsee keskellä Manner-Suomea Oulujärven ympärillä. Maisemaa hallitsevat vaarat, metsät, vesistöt, suot, puhdas avara luonto petoineen. Talven lumipeite on maamme vahvimpia. Vientituotteita ovat mittalaitteet, ajoneuvotietokoneet, junavaunut, elektroniikka, talkki, kivituotteet, luonto ja luonnontuotteet. Haasteita ovat työttömyys, väestön väheneminen, tiedossa oleva väestörakenteen muutos ja maakunnan talouden kehitys.

Lisätietoja Kainuusta osoitteessa www.kainuu.fi ja Kainuun maakunta -kuntayhtymästä osoitteessa http://maakunta.kainuu.fi.


Pääkuvan (toinen vasemmalta) selite:
Tervavene tulossa tervakanavaan, kuva tervasoutunäytöksestä Kajaanista.

1800-luvulla tervantuotantoalue siirtyi Pohjanmaan rannikolta Kainuuseen, missä erityisesti  itäisimmissä pitäjissä tervanpoltto muodostui pääelinkeinoksi. Rannikolla ei enää riittänyt tervanpolttoon puuta, silla metsät oli suureksi osaksi jo poltettu tervaksi ja lisäksi uudet metsänkäyttömuodot alkoivat nousta tervanpolttoa merkittävämmiksi. Kainuussa oli metsää mistä polttaa tervaa, ja etenkin 1800-luvun alkupuolella monien katovuosien seurauksena väestön oli pakko henkensä pitimiksi hankkia lisäelantoa tervanpoltosta.

Terva kuljetettiin pääasiassa soutamalla Oulujokea pitkin Ouluun tervahoviin myytäväksi, mutta Pudasjärveltä, Puolangalta ja Hyrynsalmelta vietiin tervaa myös tukkilautalla Iijokea pitkin Iin markkinoille. Puolankalaiset ja hyrynsalmelaiset saattoivat viedä tervansa joskus myös talvella pororaidolla maitse suoraan Ouluun, mutta eniten käytetty tervankuljetusreitti oli kuitenkin Oulujoen vesistön reitti, Oulujoen latvavesiltä Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteiltä Oulujärven kautta ja Oulujokea pitkin Ouluun. Oulujoen vesistössä kehitettiin tervankuljetusta varten aivan oma venetyyppi, pitkä ja kapea tervavene, paltamo, johon mahtui kerralla reilut 20 tervatynnyriä. Edestakainen tervankuljetusmatka Ouluun kesti noin 2-3 viikkoa, huonojen säiden sattuessa kauemminkin. Parasta tervansoutuaikaa oli keskikesä, mutta jotkut lähtivät matkaan jo keväällä heti jäiden sulamisen jälkeen, uhkarohkeimmat vielä syysmyrskyjenkin aikana. (Lähde: www.kainuunterva.com, ProAgria Kainuu, Esa Heikkinen)