Aloitus > Itä-Suomi alueena

Itä-Suomi alueena

Itä-Suomen erityispiirteet ja kehitysnäkymät
Väestönkehitys
Talouskehitys
Työmarkkinat ja yritystoiminta
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta
Koulutus
Sukupuolten välinen tasa-arvo
Luonnon- ja kulttuuriympäristö
Liikenne- ja tietoliikenneverkostot ja niihin liittyvät palvelut
Energia



Itä-Suomen erityispiirteet ja kehitysnäkymät

Itä-Suomen muodostavat Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Itä-Suomessa asui vuoden 2005 lopussa n. 664 000 ihmistä. Itä-Suomi on harvaan asuttu alue. Alueen pinta-ala on 85 200 km2 ja keskimääräinen asukastiheys vain 7,8 / km2. Luonnonoloja kuvaa metsien ja järvien mosaiikki, joita paikoin jyhkeät vaarat reunustavat. Neljä selkeää vuodenaikaa merkitsee luonnonolosuhteita kuumista kesän hellepäivistä talven arktisiin jopa alle –40 asteen pakkasiin.

Itä-Suomen keskeisimmät haasteet ovat olleet jo pitkään väestön väheneminen ja korkea työttömyysaste. Väestö myös ikääntyy erittäin nopeasti. Talouden kehittyminen muuta Suomea hitaammin heikentää alueen kehittämisedellytyksiä ja kilpailukyvyn edellytyksiä. Myös alueen sisällä erot ovat kasvaneet. Kaupungit ja niiden läheinen maaseutu näyttävät selviävän paremmin syrjäiseen maaseutuun verrattuna.


Väestönkehitys
Itä-Suomen väestö vähenee ja väestörakenne vanhenee. Pääasiassa poismuutosta johtuva väestön väheneminen on hidastunut ja nettomuutto on pienentynyt 1990-luvun lopun vuosista kolmasosaan. Erityisesti on vähentynyt muutto pääkaupunkiseudulle. Poismuuttajat ovat pääosin nuoria (15-24–vuotiaita), mikä hidastaa luonnollista väestönkehitystä ja kasvattaa vanhempien ikäluokkien suhteellista osuutta väestöstä. Lisäksi esimerkiksi Etelä-Savossa iäkkäiden
ikäluokassa (55-65–vuotiaat) muuttovoitto on noin 150 henkilöä vuosittain. Itä-Suomen väestörakenne vanheneekin ohjelmakaudella Euroopan nopeinta vauhtia. Tämä aiheuttaa työmarkkinoilla aikaisempaan verrattuna merkittävän toimintaympäristömuutoksen, sillä nuoret työikään tulevat ikäluokat eivät riitä korvaamaan työmarkkinoilta eläköitymisen vuoksi poistuvia ns. suuria ikäluokkia.


Talouskehitys

Suomen talous on kasvanut suhteellisen tasaisesti viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Itä-Suomen maakuntien talous on kasvanut muuta maata hitaammin. Arvonlisäyksen kasvu on ollut vuodesta 1995 lähtien Itä-Suomessa noin puolet maan keskimääräisestä, minkä vuoksi ero Suomen keskimääräiseen arvonlisäykseen on vain kasvanut.

Itä-Suomen maakunnissa on menestyviä globaaleilla markkinoilla toimivia yrityksiä, joista useat ovat alansa kehityksen kärjessä. Viime aikojen kehityksessä näkyy globalisaation vaikutukset myös Itä-Suomeen. Uutiset useista suurista tuotannon siirroista halvemman työvoiman maihin
ja tuotannon lopettamisesta Itä-Suomessa ovat jo arkipäivää. Metsäteollisuuspaikkakunnilla eletään jatkuvan uhan alla, koska yritysten investoinnit Itä-Suomeen ovat olleet vaatimattomia. Teollisuuden tuotannon kasvu perustuu suurelta osin tehokkuuden kasvattamiseen.

Merkittäviä yksittäisiä myönteisiä hankkeita on käynnistymässä mm. kaivosteollisuudessa. Tällaisen paikalliseen raaka-aineeseen perustuvan tuotannon syntyminen vahvistaisi hyvin aluetaloutta, koska investoinnit olisivat suuria ja pitkäaikaisiksi suunniteltuja eikä niiden raakaainepohjaista
tuotantoa voisi siirtää pois alueelta.


Työmarkkinat ja yritystoiminta

Itä-Suomessa on noin 244000 työpaikkaa. Työpaikkakehitys on ollut hitaasti kasvava 2000-luvulla (+ 0,2 % /v.).

Itä-Suomen työttömyysaste laskee nopeasti koko alueella eli lähes prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Vuosittainen työttömyyden lasku on ollut Itä-Suomessa 2000–luvulla noin 4 % vuodessa, kun työttömien määrä on laskenut koko maassa hieman alle 3 % vuodessa. Silti työttömyysaste on edelleen selvästi korkeampi kuin koko maassa. Työttömiä oli vuoden 2005 lopussa koko maassa 8,4 %, kun vastaava luku Itä-Suomessa oli 15,4 %. Työttömyysasteessa on suuria alueellisia eroja kuntien ja alueiden tuotantorakenteesta riippuen. Pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien määrä on vähentynyt noin 5 % vuodessa ja naisten osuus työttömistä on pysynyt tasaisesti 45 %:ssa koko 2000-luvun ajan. Työllisyysasteen vuosittainen kohenemisnopeus on ollut kaksinkertainen (0,7 % /v.) koko maahan verrattuna (0,3 %/v.), mutta silti Itä-Suomen työllisyysaste oli v. 2005 lopussa vain 62 %, kun se oli maassa keskimäärin 68 %.

Työvoiman eläköityminen pienentää työvoiman määrää kiihtyvällä vauhdilla samalla, kun työpaikkojen määrän odotetaan pysyvän vähintään nykytasollaan. Tämä nostaa työllisyysastetta ja pienentää Itä-Suomelle ominaista korkeaa työttömyyttä. Itä-Suomelle on ominaista työhönsä sitoutunut ja motivoitunut hyvä työvoima, jonka vaihtuvuus on esimerkiksi Etelä-Suomeen verrattuna pieni. Tietyissä ammateissa työskentelevistä on tai tulee jatkossa olemaan pulaa.

Viimeisten vuosien aikana yritysten lukumäärä on kasvanut hitaasti. Toimipaikkojen lisäys on ollut noin 0,4 % vuodessa ja se on tapahtunut PK-yrityksissä. Maan keskimääräinen kasvunopeus on 2000-luvulla ollut 1,1 %. Suurinta kasvu on ollut liike-elämän palveluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, henkilökohtaisissa palveluissa ja rakentamisessa. Ikärakenteen muuttuessa syntyy kysyntää uusille yrityksille ikääntyville kohdistuvissa palveluissa.

Yrittäjyyden perusongelmana ovat yrittäjyysperinteen ohuus ja eläkkeelle siirtyvien yrittäjien vaikeudet löytää yritykselleen jatkajaa. Toinen yritystoiminnan keskeinen haaste on ollut kannattavuuden parantaminen. Erityisesti sitä on pyritty kohottamaan erikoistumalla, vientiä lisäämällä ja tuottavuutta kohottamalla. Vientiä tukemaan on synnytetty pk-yritysten yhteisin ponnistuksin vientiverkostoja.


Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta

Itä-Suomen haasteena on oikeanlaisen ja riittävän osaamispääoman kerryttäminen erityisesti kehittyvissä keskuksissa. Itä-Suomen elinkeinorakenteen on pystyttävä vahvistamaan nykyisiä vahvuuksiaan sekä monipuolistumaan. Kriittisiä kehitystekijöitä ovat alueen korkeakoulujen
kansainvälistyminen, kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen sekä alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittäminen.

Innovaatiotoiminta on keskeinen kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehitystekijä. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi Itä-Suomeen on luotu paikallisia, verkostoituneita osaamiskeskittymiä, jotka ovat keskittyneet paikallisten yritysten tarpeiden tyydyttämiseen tutkimuksessa, tuotekehityksessä, innovaatioiden kaupallistamisessa ja markkinoinnissa. Itä-Suomen kaikki maakunnat ovat mukana kansallisessa osaamiskeskusohjelmassa, jossa painopisteinä on teknologiansiirto, osaamispohjaisen yritystoiminnan synnyttäminen ja kansainvälistäminen.

Tutkimuksessa työskentelevä henkilöstö on lisääntynyt Itä-Suomessa 2000-luvulla n. 3,5 % vuodessa ja t&k-menot ovat kasvaneet n. 7 % vuodessa, kun koko maata koskevat luvut ovat n. 2,3 % ja 3,8 %. Silti Itä-Suomen t&k-henkilöstön osuus alueen väestöstä on vain puolet maan keskimääräisestä ja t&k-menojen suuruus asukasta kohden vain puolet maan keskimääräisestä. T&k-menojen osuus alueen arvonlisäyksestä oli vuonna 2004 n. 2 %, kun se Etelä-Suomessa oli 4,3 %, Länsi-Suomessa 4,4 %, Pohjois-Suomessa 5,5 % ja koko maassa keskimäärin 4,2 %.


Koulutus

Tutkinnon suorittaneiden osuus kasvaa nuorten ikäluokkien täydentäessä työvoimaa. Itä-Suomessa osuus on noussut vuosina 2000-2004 56,7 %:sta 60,2 %:iin. Myös korkea-asteen
tutkinnon suorittaneiden osuus kasvaa, mutta on jäljessä maan keskimääräisestä tasosta. Vuosina 2000-2004 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus nousi 18,7 %:sta 20,3 %:iin, kun
koko maan osuudet olivat 23,3 % ja 25,0 %.

Itä-Suomessa on kaksi yliopistoa. Kuopion yliopisto Pohjois-Savossa ja Joensuun yliopisto Pohjois-Karjalassa. Etelä-Savossa ja Kainuussa ei ole yliopistoa, mutta niihin on sijoittunut yliopistojen filiaaleja, suurimpana Joensuun yliopiston Savonlinnan kampus. Mikkelissä ja Kajaanissa yliopistojen toiminnot on koottu yliopistokeskuksiksi.

Kaikissa Itä-Suomen maakunnissa toimivat ammattikorkeakoulut tarjoavat koulutusta ja työvoimaa
maakunnallisiin ja myös valtakunnallisiin tarpeisiin. Niiden merkitys nuorten pysäyttäjinä maakuntiin on suuri. Myös osaamisintensiivisten yritysten rekrytointi on helpottunut, kun osaavaa työvoimaa on aiempaa paremmin saatavilla.

Itä-Suomessa on määrällisesti ja alueellisesti varsin kattava toisen asteen ammatillisen koulutuksen tarjonta. Koulutus ei kuitenkaan kaikilta osin sisällöltään ja laadultaan vastaa nopeasti muuttuvan työelämän ja alueen työnantajien tarpeita. Harva asutus, pienet ikäluokat ja koulutukseen tulevien ikäluokkien edelleen pieneneminen tuovat haasteita koulutuksen järjestäjille kaikilla koulutustasoilla ja –aloilla.

Nuoret hakeutuvat ammatillisessa koulutuksessa muutamille suosikkialoille. Haasteena on ollut opiskelijoiden saanti alueellisesti tärkeille, mutta vähemmän suosituille aloille, kuten Itä-Suomessa merkittäville metsä- ja metallialoille.

Aikuisopetuksen määrä on eri koulutusasteilla lisääntymässä. Jatkuvasti nopeutuva työssä tarvittavan osaamisen uusimisen tarve ja lyhyemmät työurat nostavat opetuksen kysyntää.

Eri aloilla ja koulutusasteilla tarjottavan opetuksen määrän perustaksi on tehty ja tehdään jatkossakin valtakunnallisia ja maakunnallisia rakennerahastokauden loppuun ulottuvia ennakointeja. Laadullisen ennakoinnin merkitystä tulee korostaa ja saada ennakointi osaksi oppilaitosten pedagogista prosessia. Koulutusresurssien tehokkaampi käyttö ja koulutuksen tason säilyttäminen korkeatasoisena vaativat maakuntien sisäistä ja välistä keskustelua koulutusten yhteensovittamisesta ja järjestämisvastuista.


Sukupuolten välinen tasa-arvo

Tasa-arvotilannetta kuvaavia indikaattoreita ovat mahdollisuus kouluttautua, työllistyä ja toimia yrittäjänä sukupuolesta riippumatta. Naisten koulutustaso on Itä-Suomessa korkeampi, kuin miehillä. Naisista 61 prosenttia on tutkinnon suorittaneita ja miehistä 59,4 prosenttia. Korkeaasteen tutkinto on naisilla yli 5 prosenttia yleisempi kuin miehillä (22,8% naiset / 17,7% miehet). Itä-Suomen työttömistä on 45 % naisia, eli naistyöttömiä on 10 prosenttiyksikköä miehiä vähemmän. Naisten osuus työttömistä on pysynyt samalla tasolla 2000-luvulla. Itä-Suomessa on enemmän yrittäjiä asukaslukuun suhteutettuna muuhun maahan verrattuna, niin mies- kuin
naisyrittäjiäkin. (3,5/3,0 (Itä-Suomi/Suomi) miesyrittäjää ja 1,9/1,6 naisyrittäjää tuhatta asukasta kohden). Ongelmana on yleisesti yrittäjien määrän väheneminen ja erityisesti se, että naisyrittäjien määrä vähenee Itä-Suomessa nopeasti.

Itä-Suomessa sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu melko hyvin ja tasa-arvoa edistetään aktiivisesti mm. työyhteisöjen tasa-arvosuunnitelmilla ja naisyrittäjyyttä tukemalla.


Luonnon- ja kulttuuriympäristö
Itä-Suomessa on puhdas ja turvallinen luonnonympäristö omaleimaisine maisema-alueineen. Alueen eteläinen, järvien pirstoma mosaiikkimainen Järvi-Suomi vaihtuu idän ja pohjoisen vaaramaisemiin ja laajoihin erämaihin. Saimaan vesistöalue muodostaa Euroopan laajimman liikennöitävissä
olevan sisävesireitistön, jolla on myös meriyhteys. Kainuun maakunta kuuluu suurimmaksi osaksi Pohjanlahteen laskevaan Oulujoen vesistöalueeseen. Itä-Suomi on maan metsäisintä
ja metsän kasvultaan parasta aluetta. Itä-Suomen kallioperässä on myös runsaat mineraali- ja kiviainesvarat. Neljä selkeää vuodenaikaa tuovat luonnonoloihin omat erityispiirteensä,
mutta myös kylmän ilmaston erityishaasteet.

Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä on Itä-Suomesta lueteltu 288 ja valtakunnallisesti merkittäviä maisemia 43. Nämä kohteet edustavat monipuolisesti itäsuomalaista asumista, arkkitehtuuria, kulttuurihistoriaa ja maisemia kirkko- ja maaseutuympäristöistä teollisuusympäristöihin. Luonnon- ja kulttuuriympäristö sekä historia ovat merkittävä alueen vetovoimatekijä ja mahdollisuus elinkeinoille. Itä-Suomessa on kesäkauteen sijoittuvaa laajaa kulttuuritapahtumien tarjontaa sekä vuodenaikoja hyväksi käyttävä luontomatkailu.


Liikenne- ja tietoliikenneverkostot ja niihin liittyvät palvelut
Itä-Suomi sijaitsee kahden etelä-pohjois-suunnassa kulkevan valtatien, valtateiden 5 ja 6, varrella ja useat valtatiet halkovat sitä länsi-itäsuunnassa tai yhdistävät sen maakuntia Kaakkois-
Suomeen ja Pietariin sekä maan länsi- ja pohjoisosiin. Päätieverkon liikennöitävyyttä on parantanut Lahti-Heinola-moottoritien valmistuminen, mutta palvelutasossa ja liikenneturvallisuudessa on edelleen puutteita erityisesti valtatiellä 5 Lusista pohjoiseen ja valtatiellä 6 Joensuun läheisyydessä. Laaja alempi tieverkko, jonka kunto on heikentymässä, palvelee harvaa, laajalle levittäytyvää
asutusta ja maaseutuelinkeinoja. Yksityisteillä on merkitystä erityisesti maa- ja metsätalouden sekä runsaan vapaa-ajan asutuksen kannalta.

Itä-Suomen rautateistä Karjalan rata Joensuuhun ja Savonrata Kuopioon saakka kuuluvat nopean henkilöliikenteen runkoverkkoon. Tavoitteena on runkoverkon ulottaminen myös Kainuuseen. Raskaan tavaraliikenteen osalta runkoverkko ulottuu Savonradalla Kontiomäelle ja Karjalan radalla Uimaharjuun. Lisäksi joukko vähäliikenteisiä ratoja syöttää liikennettä päärataverkkoon, näistä raskaimmin kuormitettuna Pieksämäeltä Jyväskylän suuntaan johtava rataosuus.

Kaikki Itä-Suomen maakunnat ovat säännöllisen reittilentoliikenteen piirissä. Etelä-Savossa reittilentoja
ei tällä hetkellä lennetä Mikkeliin ja Varkauteen. Itä-Suomella on Saimaan kanavan kautta erityisesti tavaraliikennettä palveleva meriyhteys, joka on kuitenkin keskitalvella jäiden
vuoksi suljettuna. Syväväylä ulottuu Joensuuhun ja Siilinjärvelle, matalampi väylä jatkuu edelleen Iisalmeen ja Nurmekseen.

Kaikki Itä-Suomen maakunnat ovat rakentaneet tai ovat parhaillaan rakentamassa kattavia laajakaistayhteyksiä
myös maaseutumaisille alueille. Jatkossa laajakaistayhteyksien kehittämisessä keskitytään mm. niiden hyödyntämiseen palvelujen järjestämisessä.

Väestön ikääntyminen ja esteettömien ratkaisujen ja liikennöintipalvelujen kehittäminen omatoimisuuden
ja aktiivisuuden ylläpitämiseksi on tärkeää. Väestön vähenemisen vuoksi esimerkiksi kunnallistekniikkaa on paikoitellen vajaakäytössä ja supistuvilla, syrjäisillä alueilla on etsittävä uusia ratkaisuja kunnallistekniikkaan ja –palveluihin ja niiden ylläpitoon.


Energia

Itä-Suomi on metsäistä Eurooppaa ja metsäistä Suomea. Puuenergian osuus alueen sähkön- ja lämmöntuotannon polttoaineista on puolet. EU:n tavoitteena on kaksinkertaistaa uusiutuvien energiavarojen käyttö vuoteen 2012 mennessä ja nostaa uusiutuvan energian osuus EU:n energiatuotannossa 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Parhaiten fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla voi tapahtua perinteisesti uusiutuvia energialähteitä hyödyntävissä maissa
kuten Suomessa. Erityisesti tähän on mahdollisuus Itä-Suomessa, jossa on runsaasti puuntuotantoa, mutta energiapuuvarojen käyttö on vähäistä. Lisäksi Itä-Suomessa on alan osaamista puunkasvatuksessa, korjuumenetelmissä ja –laitteissa sekä lämpö- ja voimalaitostekniikassa. Itä-Suomessa onkin asetettu tavoitteeksi vuoteen 2025 mennessä olla omavarainen lämmön- ja sähköntuotannossa sekä osittain liikenteen polttoaineissa. Itä-Suomessa metsävaroista on käytössä 80 %, mutta energiapuuvaroista vain pieni osa.